Tuimat tammikuun pakkaset

Leudon ja sateisen syksyn ja alkutalven jälkeen, tammikuun kovat pakkaset ovat tuntuneet todella kylmiltä. Ne ovat saaneet myös uoman pikku hiljaa jäätymään. Lähes koko uoma on saanut jääpeitteen, joitain virtapaikkoja lukuunottamatta. Kuvista huomaa jääpeitteen petollisuuden. Paksun jään vieressä voi olla ihan ohuen riitteen alla sula vesi tai jääkannen alla ontto sisus johon pudota. Kuvien ottohetkellä sateli lunta, joka peittää vaaran paikat vielä tehokkaammin.

Varovaisuutta siis vesistöjen läheisyydessä!

Tammikuun kuvat lisätty ihaltavaksi.

Jouluinen maisema

Joulukuussa on satanut vettä ja lunta. Tästä lämpimästä alkutalvesta johtuen uomassa on lähes yhtä paljon vettä kuin kevät tulvien aikana huhtikuussa ja saman verran lunta rannoilla.

Hurjasta virtaamasta johtuen myöskään jäätä ei ole muodostunut uomaan kanneksi. Virtaamaa on jopa niin paljon, että uusia koskipaikkoja on tullut esiin. Alla yhdestä koskipaikasta videota.

Lumen vähyys antaa hyvän mahdollisuuden tunnistaa talvijälkiä. Sentin lumikerros on juuri sopiva sysyys siihen. Jäljet antaa tietoa todellisesta määrästä metsäneläimistä.

Ensilumi satoi maahan, vihdoinkin!

Viimein maa on saanut ensilumen peitteen. Metsässä on mukavempi liikkua, kun lumi valaisee maisemaa. Pärjää ilman otsalamppua.

Lumipeite paljastaa myös metsän eläinten liikkeet. Sulan maan aikaan tämä jää meiltä huomaamatta. Samalla lumi auttaa kasveja suojautumaan talven pakkasilta. Ne saavat ansaitun lepotauon, jotta jaksavat taas keväällä nousta ja kasvaa.

Kalenterin mukaan olemme pitkällä talvessa, mutta lämpimien ilmojen ja ison virtaaman takia ojassa ei ole jääpeitettä. Ainoastaan suistoaltaassa on jääpeitettä. Kauniita jäämuodostumia on vähän muosotunut pienten putousten ajopuihin ja virtaa viistäviin oksiin.

Uudet kuvat on lisätty.

Ikivihreä puolukka on saanut suojaavan lumipeitteen.

Pikku pakkasta ja luonnon valmistautumista talveen

Lokakuussa on koettu ensimmäiset yöpakkaset ja on ollut pari päivääkin kokonaan pakkasen puolella. Luonto valmistautuu kiihtyvällä vauhdilla talven tuloon.

Oravan turkki on jo lähes harmaa, jäniksenkin selässä on häivähdys valkoista. Pikkulinnut tilkitsee talvipesiään ja oravat kerää varastojaan.

Maaruska on jo mennyt ja puiden lehdissä on viimeinen hiipuva ruska. Osa ruohovartisista on jo kokonaan kuloontunut näkymättömiin. Sienisatokin on pääosin jo ohi. Suolla ja kankailla on vielä karpaloita sekä puolukkaa ja variksenmarjaa. Näihin pikku pakkanen vain tuo lisää makua.

Uoman reunamilla oravat puuhailee syyspuuhia ja kaksijalkainen kesäasukkikin on rannalta häipynyt. Veden virtaama on rauhoittunut ja uomassa paljastuu ikävästi kaikki siihen kulkeutunut roska ja romu. Maisema tuo mieleen taas synkän ja ruskean kevään.

Kaikesta haikeudesta ja monen mielestä ankeasta tunnelmasta huolimatta, uoman alueella on kiva liikkua. Siellä on hyvät polut kulkea ja pikku pakkanen vain tuo happirikasta ilmaa keuhkoihin. Se on juuri tarpeeksi iso metsäinen alue rakennetun ympäristön keskellä, että siellä voi liikkua ainakin sen 5 minuuttia, joka tutkitusti tuo jo terveysvaikutteita. Toki siellä saa aikaa kulumaan pidempäänkin! Ja mikä parasta se on ihan lähellä...

Hyvän mielen tuoja ja mielen rauhoittaja

Vaikka kesä on ollut sateinen ja syksy jatkanut samaa rataa, kuvauspäiväksi on taas sattunut hyvä ilma.

Aamuisena kuvausreissuna ilokseni huomasi, että metsää käyttävät muutkin! Sinne oli järjestetty läheiseltä koululta unicef-kävely. Metsä oli täynnä pieniä kävelijöitä vanhempineen. Se sai minut hyvälle tuulelle.

Hyvää tuultani nosti ihanat syksyn väripilkut, maaruskan airueet, ruohokanukka ja mustikka. Harmikseni puron virtaaman väheneminen paljastaa taas huonon puolen lähimetsästä. Sen uoman pohjaa "koristaa" erilaiset roskat ja romut. Miten ihmiset saisi arvostamaan luontoa ja omaa lähiympäristöä? Sen, kun joku keksii, annetaan sille palkinto.

Onneksi oli kuitenkin hyvä ilma ja metsä kutsui kauniisti tulemaan sen siimekseen. Mieleni rauhoittui.

metsään sukeltamista ei voi vastustaa!

Kesä kiihtyvällä tahdilla hupenee

Kesä rupeaa olemaan lopuillaan ja syksy työntyy esiin. Viimeiset kukat kukkii ja muissa on marjoja tai siemeniä ensi vuoden kasvua tekemään. Sienet nostelevat päätään, mutta niiden pää sato vaatii vettä.

Sieniä kerätessä kannattaa olla varovainen. Kauniit sienet voivat olla todella myrkyllisä. Kerää vain varmasti syötäväksi tuntemiasi sieniä. Myös marjoissa on myrkyllisiä, joten sama pätee myös niiden kanssa.

Oma keskikesä hupeni sormien välistä kerätessä marjasatoa, joten heinäkuulta ja elokuulta on vain yhdet kuvasarjat.

Vaikka syksyn tuntu on jo ilmassa ja osa kasveista valmistautuu talveen, vielä syksyn väriloisto antaa odottaa itseään.

Uoma taas normaaleissa mitoissa

Vaikka koko kesä on satanut tasaisesti, uoma on laskenut normaaliin mittoihin. Ympäröivä metsä sen sijaan  kohta vetää vertoja rehevyydessä sademetsälle. Vaikka luonto on hyötynyt sateesta, se saa myös sienet ja erilaiset kasvitaudit myös kukoistamaan.

On mukava käyskennellä uoman viertä polkua pitkin, vaikka se osin jo peittyy kasvillisuuteen. Jostain syystä uoman viereinen polku on vähällä käytöllä, sen kauneudesta huolimatta.

Ja kun oikein hiljaa kulkee, näkee enemmän!

hennot vanamonkukat